Mikä silmäntasokuva on elokuvissa?
Tämä yleinen kuvakulma on elokuvanteon peruspilari. Lue, miksi.
Silmän tasolla oleva kuvakulma jää usein huomaamatta. Se ei ole näyttävä eikä kiinnitä erityistä huomiota. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä ja laajimmin käytetyistä kuvatyypeistä elokuva-, televisio- ja videotuotannoissa.
Mikä silmäntasokuva on?
Silmäntasokuva on juuri sitä, miltä kuulostaakin: kuvaaja sijoittaa kameran suoraan hahmon silmien tasolle. Kohde rajataan yleensä polvista päähän, ja ympäristöä näkyy hyvin vähän. Sen sijaan, että tämä kuvakulma tekisi kohtauksesta dramaattisen tai ohjailisi yleisön näkökulmaa, se edustaa normaalia ihmisen näkökulmaa. Tämän ansiosta katsoja pääsee suoraan kohtauksen keskelle.
Silmäntasokuvat vastaavat luonnollista näkökulmaamme, joten ne ovat erityisen hyödyllisiä kuvan alkuasetelman rajauksessa. (Ruutu on elokuvan tai videon yksittäinen kuva. "Kuvan rajaaminen" tarkoittaa visuaalisen sisällön sommittelua sarjassa ruutuja, jotka näkyvät linssin läpi. Tähän kuuluvat näyttelijöiden asemointi, heidän liikkeensä kohtauksessa, lavastus ja taustamaisema – eli kaikki elementit, jotka kamera näkee.) Alkuasetelmaa voidaan ajatella kohtauksen lähtötilanteen määrittelynä, ennen kuin toiminta käynnistyy tai dramaattiset tapahtumat lähtevät vyörymään.
Monet kohtaukset on järkevintä kuvata kokonaan luonnollisesta näkökulmasta. Se on selkeä ratkaisu moniin elokuvien ja television vakiokohtauksiin. Se on myös ensisijainen valinta pitkälti staattisiin tilanteisiin, kuten uutisankkureiden kuvaamiseen tai useimpiin YouTube-videoihin.
Tällaiset kuvat kirjaimellisesti ympäröivät meitä. Lähes jokaisessa elokuvassa ja tv-ohjelmassa on niitä runsaasti, mutta huomaamme ne harvoin. Useimmiten tämä onkin juuri tarkoitus. Silmäntasokuvat eivät kuitenkaan ole vain perustyökaluja kuvaajan välineistössä. Niillä on myös omia erityispiirteitään.
Neutraali katse
Silmän tasolla oleva näkökulma tarkoittaa ennen muuta neutraalia katsetta. Toisin kuin alakulmakuva, joka kirjaimellisesti katsoo kohdetta ylöspäin – tai yläkulmakuva, jonka tarkoitus on viedä valtaa pois, silmäntasokuva antaa katsojille tunteen tasa-arvoisuudesta.
Tämä "yksi meistä" -vaikutus voi auttaa yleisöä samaistumaan hahmoon. Esimerkiksi elokuvassa Nälkäpeli ohjaaja olisi helposti voinut käyttää tavanomaista alakulmaa kuvatakseen Katnissin ylivertaisena supersankarina. Sen sijaan runsas silmäntasokuvien käyttö asettaa meidät suoraan hänen rinnalleen, kun hän virittää jousensa valmiina liittymään kapinallisarmeijaan.
(Toisinaan ohjaajat päätyvät kompromissiratkaisuun ja lisäävät olka- tai lantiokulmia varsinaisten silmäntasokuvien sekaan. Näin he korottavat tai alentavat hahmon asemaa hieman kuvatakseen monimutkaisia valtasuhteita – näin on tehty useimmissa Game of Thrones -jaksoissa.)
Ohjaajat käyttävät kamerakulmia strategisesti luovaan tarinankerrontaan. He voivat muokata tarinan kulkua ylä- tai alakulmilla, jotka ohjaavat yleisöä hienovaraisesti tuntemaan itsensä joko ylempi- tai alempiarvoiseksi kuin hahmo sekä samaistumaan hahmoon tai vieraantumaan hänestä.
Neutraali kuvakulma on tietysti myös strateginen luova valinta. Kun elokuvantekijä esittää todellisuuden neutraalilla tavalla painottamatta mitään tiettyä näkökulmaa, yleisön on helpompi olla tuomitsematta tilanteita ja odottaa sen sijaan, miten tapahtumat etenevät.
Kun yleisö voi tarkkailla toimintaa objektiivisesti ja muodostaa oman käsityksensä tapahtumista, ohjaaja saa hieman lisäaikaa esitellä jopa hyvin epämiellyttäviä hahmoja. (Äärimmäisenä esimerkkinä voit katsoa elokuvan American Psycho alkukohtaukset.)
Neutraali kuvakulma ei kuitenkaan ole pelkästään luova valinta – joskus se on välttämätön. Puolueeton näkökulma on olennainen, kun elokuvantekijän täytyy olla aidosti tasapuolinen. Siksi silmäntasokulma on yleisin tapa kuvata suoraviivaista, faktapohjaista tiedonvälitystä (kuten lehdistötilaisuuksia) tai säilyttää objektiivisuus haastattelutilanteissa (kuten dokumenttielokuvaa kuvattaessa).
Neljännen seinän rikkominen
Silmäntasokuvilla on kuitenkin myös muita etuja kuin neutraalius. Tuttu perspektiivi voi myös olla tärkeä tekijä katsojan ja tarinan välisten esteiden poistamisessa.
Kun katsoja kohtaa hahmon silmän tasolla eli samalla tasolla, hän pystyy tuntemaan empatiaa hahmoa kohtaan, koska tilanne luo yhteyden hahmon ja katsojan välille. Tämän avulla voidaan inhimillistää epämiellyttäviäkin hahmoja – jopa psykopaatit ja sarjamurhaajat voivat saada mahdollisuuden tulla ymmärretyiksi. (Lisää tähän oma suosikkikauhuelokuvasi.)
Side muodostuu tietenkin vielä vahvemmaksi "normaalien" hahmojen osalta. Silmäntasokuvat vetävät meidät suoraan hahmon näkökulmaan. Pääsemme heidän päänsä sisään lähes kirjaimellisesti. Tämä tuottaa läheisyyden tuntua tapahtumien edetessä. Tunteet ovat välittömämpiä ja voimakkaampia, kun olemme kasvotusten hahmon kanssa. Toiminta tuntuu myös entistä vauhdikkaammalta, kun sitä katsoo silmästä silmään adrenaliinikuohun vallassa.
Yhteys vain vahvistuu, kun katsoja pudotetaan keskelle hurmaavaa romanttista komediaa, kuten elokuvaa Amélie. Sitoudumme tunnetasolla yhä enemmän seuratessamme ujoa pariisilaistarjoilijatarta ja hänen rakkauden etsintäänsä tässä elokuvassa, jonka kuvausta kriitikot ylistivät vuolaasti. Kun jaamme päähenkilön näkökulman näin intiimeissä kamerakulmissa, pääsemme suoraan Amélien vierelle Montmartreen.
Katse kertoo sen.
Elokuvaa olisi vaikea tehdä ilman vähintäänkin muutamaa silmäntasokuvaa. Yritä oppia arvostamaan tätä usein ylenkatsottua elokuvauksen peruspilaria. Kiinnitä huomiota siihen, kuinka usein silmäntasokuvia käytetään seuraavassa katsomassasi elokuvassa tai TV-sarjassa, ja mieti, miten niitä hyödynnetään.
Voit myös ottaa esimerkiksi elokuvantekijä John Krasinskin, joka näytteli Jimiä yhdeksän kauden ajan sarjassa The Office. Voisi luulla, että yli 200 jaksoa TV-komediasarjaa, jossa on toistuvia vuorovaikutustilanteita ja rajattu studiolavastus, olisi saanut hänet kyllästymään arkipäiväisiin kuvakulmiin ikuisiksi ajoiksi. (Vaikka mockumentary-formaatti saikin yleisön uskomaan, että vain yksi kamera tallensi kaiken toiminnan Dunder Mifflinissä. Sarja voittikin kaksi Emmy-palkintoa kuvauksesta yhdellä kameralla.)
Kun Krasinski sai tilaisuuden ohjata omia elokuvia, hän kuitenkin päätti tehdä silmäntasokuvista keskeisen osan molempia A Quiet Place -elokuvia.
Silmät kertovat selvästi kaiken.
Tutustu lukuisiin hyödyllisiin videonmuokkaus- ja luontivinkkeihin. Tämän jälkeen pääset tutkimaan, mitä kaikkea voit tehdä Adobe {{premiere}}n avulla parantaaksesi taitojasi elokuvanteossa.